Jättimaniokki

Meidän takapihalla kasvoi tällainen hillittömän kokoinen maniokki. Mies meni aamulla nostamaan yhden varren ja huusi jossain vaiheessa, että tää onkin aika suuri. Aika pitkän ajan kuluttua se raahasi talon eteen tän mutantin. Mun oli sitä vaikeaa nostaa ja arveltiin, että ainakin 15 kiloa se painoi, varmaan enemmänkin sillä jaksan kyllä nostaa 20 kilon matkalaukun. Tästä riitti meille ja sukulaisille.

Kakun ohje

Tässä viimein lasten synttärikakkujen ohje:

Täytekakkupohja

8 munaa
1 kg sokeria
1 kg jauhoja (joissa nostatusaine valmiina)
5 kuppia vettä

Keltuaiset vatkataan veden kanssa ja sekaan lisätään sokeri. Vatkataan kunnolla (siis aika kauan). Sekoitetaan jauhot. Toisessa astiassa vatkataan 4 valkuaista kovaksi vaahdoksi. Käännellään taikinan sekaan. Paistetaan voidellussa ja jauhotetussa vuoassa (mulla oli noin 30 cm x 40 cm kokoinen reilu 5 cm syvä vuoka). Kaasu-uunissa meni vajaassa 200 asteessa vajaa tunti.

Kuorrutus

4 valkuaista (kakusta ylijääneet)
1 kuppi hienoa sokeria (açucar refinado)
4 kuppia tavallista kidesokeria (açucar cristal)
1 kuppi vettä

Valkuaiset ja kuppi hienoa sokeria vatkataan hyvin. Kattilassa keitetään (sekoittaen) 4 kuppia kidesokeria ja kuppi vettä kunnes se jähmettyy kun pudotetaan muutama tippaa kylmään veteen. (Tällä on varmaan joku nimikin suomeksi. Portugaliksi se on ”até ponto de fio”). Kuuma liemi kaadetaan valkuais-sokeri-vaahtoon ja vatkataan kunnes massa on halutun paksuista. Kakku pitää kuorruttaa saman tien sillä massa jähmettyy nopeasti. Tästä määrästä riittää hyvin tän ohjeen kakun päälle.

Synttärikakut

Koskaan en oo leipoessani ollut yhtä hermostunut kun näitä kakkuja tehdessä. Tein ensimmäisen kerran täytekakun näin suurelle määrälle ihmisiä ja vielä reseptillä, jota en ollut ennen kokeillut. Loppujen lopuksi tein kaksi kakkua samalla ohjeella. Molemmat onnistuivat ihan hyvin, toinen vielä paremmin kuin ensimmäinen. Kuorrutuskin oli ihan helppo tehdä, huolehdin ihan suotta. Koristelu tosin on aika kökkö mutta se menee aikapulan piikkiin. Sudin kuorrutusta kakkuihin kun ensimmäiset vieraat jo kolkutteli portilla... Kuvassa myös pieniin varrastikkuihin laitettuja vaahtokarkkeja sekä etualalla sinisiin ja vaaleanpunaisiin käärepapereihin laitettuja karkkeja (täällä kaikkien synttärijuhlien must have).

Voileipäkakku

Voileipäkakusta olin vähän huolissani, että kelpaako se ollenkaan kun täällä on tapana syödä avokadoa sokerin kanssa tai pirtelön seassa eikä suin surminkaan suolalla ja valkosipulilla maustettuna guacamolen muodossa. Hyvin kuitenkin maistui kaikille eivätkä edes huomanneet, että siellä oli avokadoa ennen kuin paljastin kakun makua kehuneille… Voileipäkakun alkuperäinen ohje on jossain Pirkan sivuilla. Minä löysin omani Gringalta ja kävin kurkkaamassa myös Lintu75:n tekelettä. Päätin ottaa varovasti sen avokadon kanssa ja laitoin sen sijaan päälle sulatejuusto-majoneesisekoituksen, jota maustoin ihan vähän sinapilla. Leipänä käytin ihan vaaleaa paahtista ja sen lisäksi grahampaahtista.

Synttäriherkkuja

Lasten synttäreitä juhlittiin lauantaina ja oli tosi mukavaa joskin aika paljon hommaa.

Tällä kertaa opin monta uutta reseptiä (jotka tosin joudun laittamaan myöhemmin sillä mulla ei ole niitä kirjoitettuna itselläni). Pikkusuolaiset valmistuivat miehen siskojen sekä anopin avustuksella, voileipäkakun ohje on alun perin joku Pirkan ohje, jonka löysin muutaman blogin kautta ja kakkureseptin sain meidän koulun rehtorilta. Synttärijuhlilla joka pöytään on tapana viedä lautasellinen erilaisia pikkusuolaisia. Meillä oli coxinhaa (juusto- ja kanatäytteillä), quibeä (jauhelihaa), makkarapiirasta pieniksi paloiksi leikattuna sekä pizzaa pieninä paloina. Lisäksi tex mex –voileipäkakkua.



Tässä kaikki coxinhat pöydällä vähän sulamassa ennen uppopaistamista. Pusseissa on quibejä.

Ja tässä lopputulos. Takana coxinhat, vasemmalla quibe ja oikealla makkarapiiras. Pizza ei tällä kertaa päässyt kuvaan.

Coxinha tehdään keitetystä taikinasta. Tehtiin kolme taikinaa sillä muuten niistä tulee yksi liian suuri taikina, jota kukaan ei jaksa sekoittaa kattilassa. Näitä voi tehdä suuremman erän kerralla ja pakastaa osan. Itse taikinan teko on helppoa joskin vähän aikaa vievää. Meillä meni vajaan 500 coxinhan ja quiben tekemiseen joku 7 tuntia ja tekemässä oli 4 naista. Tohon aikaan on laskettu taikinan ja täytteen tekemiset mukaan.

Makkarapiiraan teki miehen sisko ilman mitään sen kummempaa ohjetta. Minä seisoin vieressä ja katsoin silmä kovana mitä se sekaan heitteli ja minkälaisia määriä. Sain sitten jonkunlaisen reseptin kirjoitettua.

Pizzan tein ihan tavalliseen taikinaan (500 ml vettä, ruokalusikallinen kuivahiivaa, suolaa, reilu loraus öljyä ja jauhoja) ja täytteeksi laitoin tomaattikastiketta (maustettuna valkosipulilla, pizzamausteella, suolalla ja mustapippurilla) sekä juustoraastetta. Kaasu pääsi loppumaan just kun pizza oli uunissa loppusuoralla ja coxinhojen uppopaistaminen oli juuri alkanut. Kun uusi kaasu tuli ajattelin jo muita juttuja ja unohdin pizzan uuniin. Ei sentään palanut mutta aika kuivakka siitä tuli…