Tein pikapolentaa pakkauksen ohjeen mukaan (1 osa polentaa, 3 osaa vetta, kiehautetaan koko ajan sekoittaen ja annetaan kiehua hiljaisella noin viisi minuuttia koko ajan sekoittaen) ja maustoin provencen yrttisekoituksella.
Laitoin silikonisiin annoskuppeihin ensin vahan polentaa, sen paalle valmiiksi maustettua tomaattimurskaa, paalle lisaa polentaa ja pinnalle parmesanraastetta. Naita syotiin lampimina ja kylmina ja olivat hyvia jos sattuu polentasta pitamaan :)
Tein näitä tänään lounaan lisäkkeeksi. Kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi, jotka käytetään kananmunassa ja sen jälkeen parmesanissa ja paistetaan sitten pannulla. Tosi helppoa (joskin vähän sotkuista) ja hyvää jos tykkää parmesanista ja kesäkurpitsasta :)
Näitä riisipalleroita teki serkkutyttö pikaruokana illalliselle. En ollut valitettavasti paikalla kun taikina sekoitettiin mutta ainekset osaan sentään kertoa vaikka en määriä...
Nää taitaa olla suomeksi perunaröstejä tai jotain... Opin tekemään näitä saksalaisen ystäväni neuvoilla Costa Ricassa joten nimi on jäänyt saksaksi :) Näihin mulla ei ole minkään valtakunnan mittoja olemassa mutta ohje tulee kuitenkin tässä:
Kanapadan jämät päätyivät eilen illalla lettujen täytteeksi. Pataan laitoin yhden kananrinnan (keitin sen ensin kokonaisena ja paloittelin sitten) ja sen seuraksi sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa ja kermaa. Sitä siis lounaaksi ja jämät lettujen sisällä illalliseksi. Kasvislettuihin tuli juustoa ja tomaattimurskaa.
Lasten lounas eilen: paistettuja perunoita, kinkkutähdet, tomaattia ja nimet kurkusta leikattuina.
Tän päivän välipala: suklaavohvelit, viinirypäleitä, kuivattuja karpaloita ja kuivattuja mustaherukoita (marjat Suomesta). 
Pohja on superhelppo ja mahtuu kivasti noin 25 cm:n piirakkavuokaan.
Tein eilen illalla yksinkertaista ja helppoa ruokaa, jonka piti tulla uunissa vähän niin kuin itsestään. Pesin ja lohkoin perunat, sekoitin joukkoon öljyä, valkosipulia, suolaa, pippuria ja oreganoa ja laitoin uuniin. Hetken päästä hyvä valkosipulin tuoksu alkoi leijailla yläkertaan ja hykertelin tyytyväisenä. Vähän pidemmän ajan päästä menin katsomaan perunoita tarkoituksena vähän käännellä niitä ja lisätä pellille kananugetit mutta kaasuliekki ei enää lepattanutkaan - kaasu siis loppu. Koko illan aikataulu prinsessan balettiviemisineen ja -hakemisineen ja miehen yliopistoineen meni uusiksi mutta naapurin lapsenvahtiavun turvin selvittiin ja saatiin lopulta syötyäkin :) Kokonaispaistoaikaa on nyt aika vaikea arvioida kun matkassa oli mutkia...
Näitä teen aina välillä keiton kanssa varsinkin jos sattuu olemaan vanhaa ranskanleipää kotona. Leivät vaan aika ohuiksi viipaleiksi ja päälle valkosipulivoita (laitan sekaan yleensä myös oreganoa). Uuniin kunnes ovat hyvän värisiä ja voi on sulanut. Lapsille teen valkosipulittomia versioita kun nää on niiden makuun liian vahvoja.
Munahampurilainen on täällä nimeltään X-egg (lausutaan schiisegi); tää tulee siis englannin cheese-sanasta, jonka tässä korvaa x :) Minä söin yhden sellaisen eilen ja muilla oli hampurilaistensa välissä jauhelihapihvit (paitsi prinsessalla, joka halusi sekä pihvin että kananmunan). Hyvää oli taas kerran. Tosin lapset pyysivät ensi kerralla myös ranskiksia.
Pikkuveljen tyylinäyte :)
Perunamuusia oli jäljellä ehkä desin verran. Meinasin jo heittää sen koirille mutta sitten keksin tehdä perunalettusia. Sekoitin muusin jämään kolme kananmunaa ja vähän parmesan-raastetta. Siitä tuli sopivasti viisi lettua; yksi jokaiselle. Tällä kertaa tää oli jämäruoka mutta tätä vois tehdä joskus ihan tarkoituksellakin :)
Eilen illalla paistettiin lettuja. Täytteeksi osaan jauhelihakastikkeen jämät, osaan juustokastikkeen jämät ja osaan vaan juustoa. Oli tosi hyviä, joskin näitä olis mennyt enemmänkin :) Tein puolen litran taikinan, josta tuli kymmenen lettua. Seuraavalla kerralla pitää varmaan tehdä tuplamäärä.
Maanantai-illan novelaa odotellessa mies vinkui sohvan pohjalla jotain kivaa iltapalaa. Meillä ei perinteisesti maanantaisin ole YHTÄÄN MITÄÄN kaapeissa sillä tiistaisin on mun kauppapäiväni. Menin kuitenkin keittiöön ja ajattelin keittäväni edes teetä meille. Sain kuitenkin kaapeista koluttua pienen iltapalatarjottimen, joka kelpasi hyvin :)
Mies aina yllättää ja alkaa johonkin omituiseen aikaan kokkailla jotain, jota se ajattelee ehkä osaavansa tehdä... Coxinha on suolainen uppopaistettu piiras, jossa on sisällä jauhelihaa (meillä jauhelihakastiketta, jossa tomaattia, sipulia ja valkosipulia sekä mausteita). Taikina on tehty keitetystä ja muhennetusta maniokista. Mies lisäili siihen muutaman kananmunan, jauhoja ja suolaa niin kauan, että koostumus oli sellainen, että siitä sai piiraita pyöriteltyä. Mitään mittoja, edes arvioita ei siis ole saatavilla. En edes muista kuinka paljon sitä maniokkia oli.
Näitä tehtiin lasten kanssa jo monta viikkoa sitten mutta löysin kuvan nyt cd:ltä. En muistaakseni oo tätä aikaisemmin tänne laittanut... Lapset tietysti enemmän söivät kun kasasivat näitä mutta säästyi tikkuja sentään valokuvaa varten. Näistä tuli mieleen ihan lapsuuden synttärijuhlat. Meillä oli kotona (ja on toki vieläkin) sellasia värillisiä muovisia coctailtikkuja, joita käytettiin monta kertaa ja vaan pestiin siinä välissä.
